Tänään kävi Milla näyttäytymässä 4 kuukautis neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa. Terve, hieno ja tyytyväinen tyttö. Ruoka-aikoina ollut kotona.. Kasvaa lujaa. Juttelee ja naureskelee. Eli ei muuta kun samaa rataa jatketaan. Mamman mielikuvitus täytyy pistää vähän laukkaamaan, jottei tyttö kyllästy aina niihin samoihin leikkeihin, loruihin ja leluihin. Kukkuuu, kuka siellä..? Napa,napa,napa.. Se on lamppu… Tämä viimenen ei tosin tullut neuvolasta, vaan ihan itse juuri tuota mietin..
Tänään muhun iski hurja vimma. Siivousvimma, terveysvimma, säästövimma ja kaikkea siltä väliltä. Tajusin yhtäkkiä, että äitiysloma on lyhyt ja väistämättä se tulee loppumaan liian pian. Eihän tässä hätiä mitiä kuitenkaan ihan vielä ole, yli puoli vuotta on armon aikaa.. Mutta en halua päivääkään tästä ajasta hukata, vaan päinvastoin nauttia ja ottaa siitä kaikki irti. Nyt on aikaa laittaa paikat järjestykseen, aloittaa terveellinen elämä, ottaa haasteeksi mahtua muutamiin kesähousuihin hieman ennen kesää ja tietysti muistaa nauttia Millasta, kun hän on vielä pieni. Kaiken keskellä haaveilen muutamasta seuraavasta remonttikohteesta. Remontointi ei kuitenkaan ole ilmaista, joten siitä syystä säästövimma. Aloitin kaappien siivouksesta -> kirpparilta saa aina muutaman ylimääräisen euron. Liikkumisen ilo on osittain vielä kadoksissa. Liian usein teen päivisin vain sen lyhyemmän lenkin, kun on muka niin paljon muuta tärkeämpää. Pitäsi myös aloittaa joku oma harrastus, edes kerran viikossa, niin ei pääse mielenterveyskään horjumaan. En yhtään ihmettele äitejä, jotka väsyvät ja mökkihöpertyvät. Itse voin kuitenkin hyvin, kiitos yöt nukkuvan Millan, vaikka aina on asioita, joita voisi tehdä enemmän ja paremmin.
Tulihan se sittenkin. Joulukuussa mä oikeasti jo luulin, että tää on nyt sitä, että kunnon talvet on historiaa ja se hemmetin ilmiö rantautuu nyt jo tänne. Toivo ei mennytkään ihan vielä. Jos vielä pitäisin vain yhden television kerrallaan päällä ja sammuttaisin tietokoneen, kun en sitä tarvitse, jne, jne, niin näin kantaisin oman pienen korteni kekoon ja toivoa ehkä vielä olisi, ettei ikuinen kesä tänne sentään vielä tulisi.. No joo, anyway, ulkona on aivan ihanan näköistä. Puun oksat notkuu lumen painosta, on valkoista ja valoisaa ja mielikin paljon pirteämpi.
Internet on sitten ihmeellinen maailma. Täällä, tai siellä, tai siis nimenomaan täällä, saa meinaan helposti kulumaan vaikka koko päivän. Eihän mulla ennen ollut aikaa tällaiseen seikkailemiseen. Tai ehkä käytin sen ajan jollain muulla tavoin. Tosin tällä hetkellä minulla on yksi pieni eläväinen pötkylä, jonka vuoksi olen sisällä aika paljon. Ja pienokaisen unta vahtiessa on hyvä rentoutua itsekin, ja seikkailla täällä virtuaalisessa viidakossa, ja opetella uusia juttuja, kuten bloggailu.. Testataan vielä kuvan siirtoa..
Katotaan kuinka tämä juttu oikein pelittää….
