Rajoja ja Rakkautta

Tämä elo lapsen kanssa on kyllä aikamoista vuoristorataa. On niitä ihan huippuhetkiä, kun pikkunen nauraa hekottaa ääneen kun leikitään kukkuuta tai kutitellaan höyhenellä vatsan päältä. Se nauru on aika hellyyttävää. Sitten on välillä niitä öitä, kun kirotaan mielessä, että nukkuisit nyt nätisti, pikkuinen, äitiäkin väsyttää. Mutta onneksi tämä kaikki on kuitenkin antoisaa ja ihanaa vuorovaikutusta puolin ja toisin.

Näin se menee, että ekat kuukaudet eletään täysin vauvan kellon mukaan, annetaan hänelle kaikki mitä hän tarvitsee ja haluaa. Öisin heräsin pienen pieneen tuhinaan; nukkui. Mietin silti, että onkohan jotain, mitä hän haluaisi. Onko hänellä tarpeeksi lämmin? liian lämmin? märkä vaippa? nälkä? No, ehkä hän ilmoittaa, jos jokin on hullusti. Joo-o, kyllä hän sitten ilmoittaa. Mutta nyt, kun Milla on pian puolivuotias, täytyykin yhtäkkiä alkaa pitämään lujaa kiinni ruoka-ajoista ja nukkuma-ajoista, vierottaa yösyötöistä, opetella nokkamukista juominen, olla ottamatta joka välissä syliin, jotta oppii olemaan yksinkin, nukkumaan kahdet päikkärit kolmien sijaan, totuttamaan mummolaan hoitoon paria tuntia pidemmäksi ajaksi ja autossakin varmaan pärjäisi ilman tuttia, jos opettelisi ajoissa. Hei apua, onkohan vähän liikaa vaadittu? Vauvahan tässä vielä on kyseessä. No, ei tietenkään näitä kaikkia tarvitse, eikä voikaan, heti ja hetkessä toteuttaa, mutta periaattessa pitäisi pikkuhiljaa aloittaa. Voi toista, ensin paapotaan ja annetaan kaikkihetimullenyt ja pian jo otetaan pois, ei annetakaan maitoa enää yöllä, eikä varsinkaan leikitä öisin. Huh. Jospa se nokkamuki olisi näistä mieluisin uusi haaste, josta alottaa.

Karhunpoika sairastaa..

.. vaan onneksi ei meidän karhunpoika kuitenkaan. Tänään oli taas kerhopäivä, ja Milla oli ainut lapsi, mammoja oli kyllä, mutta kaikki heidän lapsensa olivat kotona potemassa flunssia ja kuumeita isien hellässä hoivassa. Joten Milla sai leikkiä ilman kavereita, mutta eipähän ollut kukaan repimässä leluja käsistä, vaan koko lelukori oli yksin Millan käytössä! Siistiä!

Tämän päivän teemana kerhossa oli, kuinka ollakaan, lasten sairaudet. Luojan kiitos, meillä ei olla vielä sairastettu kertaakaan yhtään mitään, tai mitä nyt pientä nenän tukkoisuutta oli sillon ihan alussa, mikä meni pian ohi. Öiksi ripustin märkiä pyyhkeitä kehdon päätyihin, pysyi nenä auki. No eiköhän ne flunssat ja vatsapöpöt tule tutuksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Milla lähtee päivähoitoon. Alle 3- vuotiaalla saattaa olla jopa 10 infektiota vuodessa, jos sattuu oikeen kierteeseen. Miettikää, melkein kerran kuussa kipeenä, kurjaa! Koittakaahan kaikki karhunpojat ja -tytöt pysyä terveinä! Ahmikaa aurinkoa ja popsikaa porkkanaa! Auts. Kuulostin ihan Jorma Uotiselta. Aaah, tulista tanssin taikaa, sähäkkää sensuellia sipitystä, hurmaavaa herkkää hykerrystä. Huh. Kuunnelkaapa huvikseen Uotisen tuomarointia Tanssii tähtien kanssa. Sunnuntaisin 19.30. Muuten hyvän ohjelman pilaa juontajakaksikko ja lipevä, mutta luova ja lahjakas Uotinen. No juu.

Tässä vielä päivän otos neiti Koljosesta.

Lomalla

Isäntä on ollut talvilomalla koko viikon, joten täällä on ollut hyvin hiljaista, kun ollaan siellä sun täällä säntäilty koko viikko. Yksi päivä vietettiin pääkaupunkiseudulla shoppailemassa. Tosin ainoa kuka jotakin sai, oli Milla. Pieni ihminen, mutta hurja määrä asioita, joita tarvitsee. Nyt oli turvaistuimen, syöttötuolin ja matkasängyn vuoro. Lisäksi Ikeasta tarttui ihan vahingossa yksi pehmolelu, “barnsliga apa” ja pari naulakkoa ja koukkuja. Juu ja, saatiinhan mekin jotain uutta, uusi tv-taso nimittäin. Kun ei enää vanhaan mahtunut kaikki vekottimet, tuon digiboxin oston jälkeen. Mur.

Toinen lomapäivä hurahti aika lailla, kun siivottiin ja puunattiin koko kämppä. Vahattiin parketit, tampattiin ja tuuletettiin kaikki mahdollinen. Ihan tuoksui koko talo uudelle! Loppuviikosta suunnatiin Teijoon mökille. Olipa huisin piristävää lähteä hetkeksi pois täältä pikkukaupungin pölyistä ja päästä raikkaaseen mökkimaastoon! Kotimatkalla ajettiin vielä Saloon hakemaan, yllätys yllätys Millalle, hiukan kevyempää ulkovaatetta, kun alkaa kohta toppahaalarissa hiki lentämään.

Nyt tuntuu, että Milla on hetkessä hurahtanut siitä ihanasta pienestä vauvan tuoksuisesta kääryleestä isoksi pieneksi tytöksi, jolla on oma tahto, ja joka ymmärtää jo asioita, tosin aika pieniä sellaisia, ja lisäksi Milla istuu jo ruokapöydän ääressä, syö 2 x päivässä “oikeeta” ruokaa ja juttelee ja leikkii leluilla, kuin kuka tahansa pikku tyttö! Kehitys on tosi huimaa tässä vaiheessa. Ihanaa aikaa. Tässä vielä pari otosta viikon varrelta.

DigiDigiDigi

Nyt se alkoi meidänkin talossa, meinaan digiaika. Tähän saakka ollaan oltu hyvässä asemassa, kun on kaapelin kautta näkynyt ne muutamat kanavat, joita tulee katsottua, kuten subtv. Sinänsä oltaisiin hyvin pärjätty ilman boxeja sinne elokuuhun, mutta lähinnä JIM houkutti tuota isäntää digiostoksille..

Musta tää koko homma kyllä vähän haiskahtaa. Että ihmiset pakotetaan ostamaan digiboksi. Okei, tää on tulevaisuutta. Tekniikka kehittyy, mutta vähän liian nopeasti. Onhan se kiva kun kanavia näkyy, mutta olisi sitten edes ne formulat näkynyt ilman mitään lisämaksuja, johan näihin boxeihin upposi rahaa ihan riittävästi. Ymmärrän kyllä niitä, jotka tätä juttua vastustaa. Ja voi sääli niitä mummoja, joilla on se iänikuinen tv ja yksinkertainen kaukosäädin, jonka he nipin napin hallitsevat, jotta saavat kaunarit ja uutiset katsottua. He tuskin kaipaavat kymmeniä lisäkanavia, lisää säätimiä ja vehkeitä ja sitä vielä, että se maksaa. Joku käärii tästä kyllä hyvät rahat. Meilläkin on kolme telkkaria, ja jokaista katsotaan joka päivä. Eli siis kolme boxia. Sillä rahallahan mä olisin saanut melkeen uuden sohvan. Tai verhoja. Tai uusinu vaatekaappia! Voihan digi, sanon minä.

Milla the Yökukkuja

Nyt on mamma (ja pappa) väsynei. Alkuviikon unettomat yöt Milla sai vielä anteeksi, kun syy oli selkeesti umpi. Ja edellinenkin yö vielä meni, kun Milla itse viihdytti itseään mumisemalla, örisemällä ja sukkien kanssa leikkimällä, mutta viime yönä oli kyllä tämän mamman pinna koetuksella varmaan eka kertaa, siis Millan kanssa. Ensimmäinen tunti syötiin, toinen olla möllötettiin ja tutiteltiin ja kolmas tunti huudettiin ja itkettiin. Millaa kun ei vaan huvittanut nukkua. Sitten vihdoin ja viimein antoi unelle periksi joskus 4 aikaan, ja oli tavalliseen tapaan hereillä jo 7 aikaan, ja taas pirteä kuin peipponen. Hoh. Onneksi olen tarpeeksi tasapainoinen ja hallitsen tunteeni. Pienen lapsen kanssa kun täytyy vaan olla tyyni ja kärsivällinen, vaikka sisällä saattaakin vähän kiehahtaa. Jos mamma hermostuu, niin lapsi hermostu kahta kauheammin. Näin on näppylät. On se Milla silti vaan maailman vallottavin pakkaus vaikka välillä vähän valvottaakin. Sitäpaitsi sehän kuuluu asiaan.