Vanhenemiseen usein yhdistetään vauhdin hidastuminen, rauhoittuminen, askeleen lyhentyminen ja niin poispäin, joten ajattelin miehelleni 30-vuotis syntymäpäivän kunniaksi tässä taannoin tarjota hieman vauhtia, jottei se hidastuminen niin konkreettisesti heti lyö silmille. Lahdesta, Karjaalta ja kotikonnuilta tuli sukulaisia/ystäviä mukaan kemuihin, yhdessä hommattin karting kisa koko porukalle. Synttärisankari pidettiin aamupäivä kiireisenä puutöillä ja iltapäivällä lähdimme piipahtamaan “rintamamuseossa ennen kuin loput tulisi syömään ja saunomaan”. Museoreissu päätyikin karting radalle. Jotakin hämärää oli päivänsankari jo aavistellut, mutta taisi silti yllätys onnistua. Kaksi tuntia peräti saimme ajaa, toiset kovempaa ja toiset vähän vähemmän kovaa. Ahkeran harjoittelun jälkeen lopuksi ajoimme pienimuotoisen, kuuden kierroksen kisan. Voittajasta ei ollut epäilystäkään ja viimeinenkin tuli maaliin ehkä hieman hitaasti, mutta varmasti. Hulvattoman hauskaa oli ainakin! Illalla luonnollisesti syötiin ja juotiin hyvin. Pojat, siis huom pojat (ei 30 nyt niin vanhus kuitenkaan ole) joivat jopa niin hyvin, että malttoivat vasta aamu kuudelta käydä nukkumaan. Minä heräsin klo 7 keittämään Millalle puuroa. Voihan pojat.
