Valokuvatorstai – Arki

Tämän viikon haastesana oli niinkin arkinen kuin arki. Tässä omakotitalollisen tyypillistä arkea, puutöitä.

Valokuvatorstai – Lapsi

Lapsi oli tämän viikon valokuvatorstain inspissanana. Tämä on ehkä yksi iloisimmista kuvistani, joita lapsestani olen saanut napattua.

Valokuvatorstai – Kas kummaa

Kas kummaa, ovatko nuo minun varpaani?

Valokuvatorstaissa siis tänään aiheena Kas kummaa.

Valokuvatorstai – Tuore

Tässä tuorein panokseni valokuvatorstaihin. Kuinka juuri uunista tullut leipä voikaan maistua niin hyvälle? Huomen aamulla leipä ei ole läheskään yhtä hyvää kuin nyt, vaikka hyvää se silti on.

Valokuvatorstai – Jäätelökesä

Valokuvatorstai ja jäätelökesä. Tässä on perus pingviini suklaatuutti. Tämä oli vakiojätski 10 vuotta sitten, kun kauppojen pakastealtaissa ei ollut niin laaja valikoima, kuin nykyään.

Valokuvatorstai – Ääni

Kitarasta lähtee tajuttoman kaunis ääni, kun sitä osaa soittaa. Minä en osaa, mutta mieheni kyllä. Valokuvatorstain aiheena siis ääni.

Valokuvatorstai – 49

“Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmiäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan.”

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)

Rakastan kyllä kukkia, mutta jostain syystä turhan usein ja liian nopeasti minun kukille käy näin:

Mutta ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.. Kukat tarvitsevat paljon rakkautta ja huolenpitoa. Tässä talossa on jo kaksi suurta rakkauden ja huolenpidon kohdetta, joten ehkä kukille ei minun sylini kertakaikkiaan riitä tällä hetkellä..? Kukat olivat siis aiheena tämän viikon valokuvatorstaissa.

Valokuvatorstai – Yksi

Yksi upeimmista kukkaistutuksista, joita olen aikaan saanut. Tunnetusti viherpeukaloni on aina osoittanut, jonnekin ihan muualle kuin pitäisi, mutta tämä parin kesän takanen sipuli-istutus kukki muutaman viikon näin upeasti. Tässä siis panokseni pitkästä aikaa valokuvatorstain hasteeseen.

Valokuvatorstai – Kasvu

 

Perästä tullaan. Eihän mekään samaan tahtiin kasveta, joten eihän porkkanoidenkaan tarvitse.

Tässä siis ensimmäinen panokseni valokuvatorstaihin. Aloittelijan harjoittelua ehkä.